Sapelit kalisevat Brysselissä ja Teheranissa

EU liittyi kovan pakotelinjan rintamaan suhteessa Iraniin, yhdessä USA:n, Kanadan ja Britannian kanssa. Jo seuraavana päivänä astui osa uusista pakotteista voimaan.

EU ostaa nyt noin 20 prosenttia Iranin öljyviennistä, mutta öljykauppa Iranin kanssa hiipuu kevään mittaan. Syynä on Iranin väitetty halu valmistaa ydinaseita. Toistaiseksi todisteita ei ole esitetty. Paljon keskustelua herättänyt IAEA:n raportti puhuu "mahdollisista sotilaallisista ulottuvuuksista". Iran pitää ohjelmaansa täysin rauhanomaisena.

Kansainvälisellä yhteisöllä on syytä epäluuloon. Iran on rikastanut uraania pitkälti yli sen sähköntuontantotarpeen. Pommiin tarvitaan 90 prosenttista uraania, mutta 20-prosenttinen uraani muodostaa 90 prosenttia pommiin tarvittavasta osaamisesta.

Iranilla ei ole ydinasetta, mutta sillä alkaa olla tietämys ja valmiuksia sellaisen tekemiseksi.

Iran on vastannut pakotteisiin uhkauksilla sulkea öljynkuljetusten kannalta tärkeä Hormusin salmi ja sotaharjoituksilla. USA on nostanut alueella sotilaallista valmiutta.

Sapelinkalistelun sijaan on jäänyt vähälle huomiolle se, miten ydinongelmasta voitaisiin selvitä rauhanomaisesti. Iranin ydinohjelmaan liittyvät ongelmat eivät ole teknisesti mahdottomia ratkaista.

Tarvittaisiin vain hieman lisää avoimuutta Iranin puolelta ja teknistä apua, jotta raskasvesireaktorit muutettaisiin kevytvesireaktoreiksi. Muu maailma tarvitsee takuut, että Iran ei rikasta uraania yli tarvittavien rajojen ja täyden IAEA:n valvonnan ydinohjelmalle.

Yhden käytännön ratkaisun esitti Harvardin yliopiston professori Matthew Bunn vuonna 2009. Siihen sisältyy Iranin oikeus rikastaa uraania tiukassa kansainvälisessä valvonnassa ja turvatakuut USA:lta. Tolkullisen keskustelun ja käytännön ratkaisut estää kuitenkin jäytävä molemminpuolinen epäluulo.

Jos muulla maailmalla on syytä epäluuloon Irania kohtaan, myös Iranilla on syitä. Länsimaat ovat sekaantuneet sen asioihin ikävillä tavoilla vuosikymmeniä. Iranin ydintutkijoita on murhattu pommi-iskuilla, viimeksi pari viikkoa sitten. Maata on riivannut salaperäisten räjähdysten sarja. Iranin ydinohjelmaa vastaan käydään salaista sotaa.

Epäluuloja voi lievittää vain myönteisillä eleillä. Uudet pakotteet istuvat äärimmäisen huonosti tilanteeseen, jossa tarvitaan luottamusta lisääviä toimia.

Sotilaspoliittiset haukat näkevät Iranin öljynvientiin kohdistuvat pakotteet vaihtoehdoksi Iranin pommittamiselle. Iranin oletetaan taipuvan riittävän kovan painostuksen alaisena. Pakotteita on kuitenkin kohdistettu Irania kohtaan vuosikymmeniä.

Uudet pakotteet eivät lisää luottamusta. Sen sijaan ne ajavat Irania nurkkaan ja tuovat sotilaallisen konfliktin askeleen lähemmäksi.

EU on käyttänyt Iraniin kahden raiteen politiikkaa: sanktioita ja diplomatiaa. Nyt on korkea aika aktiiviselle diplomatialle. Pakotteet astuvat voimaan täydellä voimalla puolen vuoden kuluessa. Se aika on neuvoteltava. Tarvitaan käytännöllisiä ehdotuksia Iranin ydinohjelman suhteen, kädenojennus.

Neuvottelut voitaisiin aloittaa uudelta pohjalta. EU:n korkea edustaja Catherine Ashton on vaatinut Irania ottamaan esiin asiat, jotka jäivät edellisellä kierroksella Istanbulissa pöydälle "tai nostamaan omat ehdotukset esiin". Toivottavasti Teheran kuulee.

Iran ei ole helppo neuvottelukumppani. Sen sisäpolitiikan dynamiikan vaikutuksia ulkopolitiikkaan ei juuri tunneta ja toimintatavat vaikuttavat usein arvaamattomilta. Siellä on myös totuttu ulkovaltojen kovaan kielenkäyttöön, eikä ehkä huomata tilanteen kehittymistä uudelle, erittäin vaaralliselle tasolle.

Iranin kannattaa vastata Ashtonin lokakuussa 2011 lähettämään kirjeeseen. Ennakkoehtojen asettamisen sijasta kaikkien pitää osoittaa joustavuutta. Seuraavat siirrot tässä kansainvälisessä uhkapelissä näyttävät erittäin ikäviltä.

Matthew Bunnin ehdotukset:
http://belfercenter.ksg.harvard.edu/files/Beyond-Zero-Enrichment-Suggestions-for-an-Iranian-Nuclear-Deal.pdf