Ydinaseiden monet kasvot
Pohjois-Korean johtaja on kuollut. Johtajan vaihtuminen tuo mukanaan taistelun vallasta. Ydinaseiden hallinta on yksi vallan väline. Monet asiantuntijat ovat ennustaneet Pohjois-Korean romahdusta, mutta sitä tuskin tapahtuu. Kiina pitää siitä huolen.
Pohjois-Korean ydinaseet ovat olleet esimerkki siitä, miten aseilla on pyritty saavuttamaan muuta kuin turvallisuutta. Pohjois-Korealle ne ovat olleet ennen kaikkea kaupan väline. Niiden avulla on saatu öljyä, elintarvikkeita ja kansainvälisiä yhteyksiä.
Hiljattain ilmestynyt Kansainvälisen atomienergiajärjestön raportti käsitteli Iranin mahdollista ydinaseohjelmaa. Vaikka Iranilla ei tällä hetkellä ole ydinaseita, on ydinaseohjelma jo vallan väline. Iranilla on itse asiassa enemmän valtaa tilanteessa, jossa sillä ei ole ydinaseita, sillä jo aseiden mahdollisuus tuottaa uhkan.
Ydinaseettomasta maailmasta puhuttaessa pitää kiinnittää huomiota aseiden muihin merkityksiin, ei vain sotilaalliseen pelotteeseen. Euroopassa Ranska on esimerkki maasta, jolla ei ole sotilaallisia uhkia. Ranskalle ydinaseet ovat ennen kaikkea arvovallan ja kansakunnan itsenäisyyden symboli. Kuten ranskalainen valtiomies Pierre Mendès France lausui palatessaan YK:n kokouksesta toisen maailmansodan jälkeen: "Maa, jolla ei ole pommia, ei ole mikään maa".
Ydinaseriisunnassa on yhä enemmän kysymys vallasta ja arvovallasta kuin sotilaallisesta turvallisuudesta tai pelotteesta. Tämä vaikeuttaa aseista luopumista ja niiden leviämisriskiä.
Kansainvälinen Punainen Risti on humanitäärisin perustein ehdottanut ydinaseiden kieltämistä kokonaan kansainvälisin sopimuksin. Ne on leimattava likaisiksi ja epäinhimillisiksi. Näin ne lakkaavat toimimasta vallan symbolina, ja päästään käsittelemään niistä luopumista. Ydinaseiden käyttö on ollut tabu. Myös niiden olemassa olosta on tultava tabu.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Ilmeisestikään sana empatia ei kuulu tämän voimaakkaasti lännen koaliitioon samaistuneen Vihreän sanavarastoon.
En muuten tule koskaan unohtamaan "älykkäitä" sanojanne tv - haastattelussa, jossa puhuttiin pienten maitten osallistumisesta Libyan operaatioon:
"Pommittihan Tanskakin kovasti, vaikka välillä olivat pommit loppu !!!!"
Te käytätte mielellänne sanaa uhka - länsimaalaisen silmin. Mutta, mikä se todellinen uhka sitten on ? Vaikka Iranilla olisikin ydinase - käytännössähän niiden käyttö ensiaseena olisi itsemurha. Voittehan te toki demonisoida Iranin johdon, mutta pidättekö te heitä aivan typeryksinä ?
Ilmeisesti kuitenkin suurin uhka olisi ydinaseiden tai materiaalin päätyminen ääriainesten käsiin. Tätä uhkaa pidän kuitenkin suhteellisen pienenä.
Tasapuolinen kirjoitus olisi tietysti vaatinut heittäytymistä Iranin saappaisiin, mutta se olisi vaatinut sitä kuuluisaa empatiaa.
No heittäydytäänpä sinne Teheraniin ja pohditaanpa niitä kuuluisia uhkia siltä kannalta:
1. USA ja länsikoalitio
Tämä liittouma on todellisuudessa osoittanut, että se öljyriippuvaisena haluaa - keinolla millä hyvänsä - öljyvarat kontrolliinsa. Tätä tukevat hyökkäyset Irakiin ja Libyaan. Sana demokratia on pelkkä keppihevonen. Muutenhan USA olisi loogisesti ajatellen turvallisuusneuvostossa kirkumassa pakotteita epädemokraattiselle Saudiarabialle - ai niin hehän ovat jo liittolaisia - who cares ?
Näin ollen itsemääräämisoikeuden ja sotilaallisen valloituksen uhka on todellinen. Iran tietää, ettei sillä ole mahdollisuuksia konventionaalisilla aseilla käytävässä sodassa. Lisäksi USA on toimillaan osoittanut, että se jättää ydinasevaltiot rauhaan. Looginen johtopäätös - hankitaan ydinase.
Iranilla kannalta uhka on torjuttu.
Miten tästä kirjoituksesta tulee niin mieleen 70 - luku, jolloin rauhanliike toimi Neuvostoliiton käsikassarana. Nyt se näyttää siirtyneen kritiikittömästi USA: n käsikassaraksi.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 1 kommentti