*

Tarjan ydinblogi Näkökulmia rauhaan ja ydinasepolitiikkaan.

Taistelu humanitaarisista seurauksista

Vuoden 2015 ydinsulkusopimuksen tarkistuskonferenssi päätyi kaaokseen.  Loppuraportti jäi hyväksymättä. Virallinen syy löytyi Lähi-idästä. Tarkemmin sanottuna Lähi-idästä ydinseettomana vyöhykkeenä.  

Kokouksen esitys, että YK:n pääsihteeri kutsuisi koolle kokouksen Lähi-idän ydinaseetomasta vyöhykkeestä viimeistään maaliskuussa 2016 – osallistui Israel tai ei – sai USA:n barrikadeille, Iso-Britannian ja Kanadan tukemana. Israel pitää kiinni ydinasemonopolistaan ja sabotoi kokousjärjestelyjä, joissa myös Suomella on ollut tärkeä rooli.

Todellinen syy on kuitenkin syvemmällä. Jo pitkään on kytenyt vastakkainasettelu ydinasevaltioiden ja muiden välillä. Ydinsulkusopimus on nk. Suuri Kompromissi. Valtiot, joilla ei ole ydinaseita eivät niitä hanki. Valtiot, joilla on ydinaseita – tässä tapauksessa USA, Kiina, Venäjä, Iso Britannia ja Ranska – sitoutuvat luopumaan niistä. Sopimuksen mukaan tämä vaatii neuvotteluja, joiden tavoitteena on ydinaseeton maailma. Ydinaseriisunta ei kuitenkaan etene. Ydinasevaltiot päivastoin modernisoivat ydinaseitaan, myös uusia on kehitteillä.   

Ristiriita on kytenyt kauan.  Kokouksessa sen laukaisi kysymys humanitäärisistä seurauksista. Ydinaseiden “katastrofaaliset humanitaariset seuraukset” ovat olleet kolmen kansainvälisen kokouksen kohteena.  Ensimmäinen oli Norjassa, toinen Meksikossa ja kolmas Wienissä. Tuloksena on ollut 159 maan hyväksymä julkilausuma ydinaseiden kieltämisestä. Itävalta sitoutui Wienissä aloittamaan neuvottelut tästä nk. Humanitaarisen vetoomuksen pohjalta. Kokouksen viimeisenä päivänä sen oli allekirjoittanut yli sata valtiota. Pohjoismaista kuitenkin ainoastaan Norja.

Ydinasevaltiot vastustavat keskustelua humanitaarisista seuraksista. Siinä ei ole niiden mielestä mitään uutta. Pelotehan perustuu juuri näihin katastrofaalisiin seurauksiin. Ironista on, että ne samanaikaisesti haluavat vähätellä seurauksia. USA onkin ehdottanut, että puhutttaisiin “vakavista” seurauksista. Valitettavasti tämä on ollut myös EU:n kanta Ranskan ansiosta.

Parhaan puheenvuoron kokouksessa käytti Etelä-Afrikka, maa joka on luopunut ydinaseista. “Ydinsulkusopimuksesta on tullut eräänlainen harvainvalta, joka muistuttaa apartheid-politiikkaa, eikä huomioi tilanteen moraalista oikeutusta”.

Humanitaariset seuraukset ovat kuitenkin antaneet uuden aseen ydinaseettomille maille niiden vedotessa ydinaseettoman maailman puolesta. Ydinaseriisunnassa ei ole enää kyse numeroista, eli siitä kuinka monta, vaan siitä että aseista luovutaan ihmiskunnan pelastamiseksi itseluodulta tuholta.
Itävalta aikoo jatkaa työtään neuvottelujen aloittamiseksi. Niin myös kansalaisjärjestöjen kampanja ICAN, jonka Suomen osasto on juuri perustettu. Tähtäimessä on nyt vuosi 2018, jolloin YK jälleen järjestää ydinaseriisunnan huippukokouksen.

Nyt on ratkaisevaa, että kansalaiset ja kansalaisjärjestöt  aktivoituvat. Suomessa meidän tulee keskustella niin ydinaseettomasta maailmasta kuin myös ydinaseettomasta Euroopasta. Hiroshiman ja Nagasakin ydinpommien 70-vuotispäivän tienoilla on paras mahdollinen ajankohta herättää suomalaiset maailmaan, jossa elämme.

 

Kirjoitus on julkaistu alunperin Fredsposten-lehden numerossa 2/2015.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Tarja Parkkila

Yrittäkää nyt saada ensin nykyiset sodat loppumaan, ja taattua Israelille pysyvä rauha, sitten voi varmaan keskustella ylimääräisistä.
En kyllä osaa sanoa sitä, että pytyvätkö israelilaiset enää koskaan luottamaan maailmaan. Se voi olla mahdotontakin.

Israel on pieni valtio, eikä tule ensimmäisenä käyttämään ydinasetta. Tässä asiassa minulla on lahjaluottamus, muihin en luota ollenkaan.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Tarja C. Onko Etelä-Afrikalla ollut ydinase josta se on luopunut?

Toimituksen poiminnat